Suomen tulee luopua öljyn lämmityskäytöstä

Tällä viikolla julkistettu valtiovarainministeriön budjettiesitys sisältää uuden korotuksen lämmityspolttoaineiden veroihin. Ehdotimme samaa Hanna Halmeenpään kanssa helmikuussa:

Suomen tulisi seurata muiden Pohjoismaiden esimerkkiä ja kannustaa kotitalouksia luopumaan öljyn käytöstä talojen lämmityksessä. Ruotsi on viidentoista viime vuoden ajan systemaattisesti korottanut kevyen polttoöljyn verotusta vuosittain ja saanut kotitaloudet vaihtamaan öljyn ympäristöystävällisempiin lämmitysvaihtoehtoihin.

Hallitusohjelman mukainen, vuoden 2016 alussa voimaan tullut hiilidioksidiveron korotus nosti kevyen polttoöljyn valmisteveroja 18,74 sentistä litralta 21,4 senttiin litralta.

Korotus on oikeansuuntainen mutta riittämätön. Esimerkiksi Ruotsissa kevyen polttoöljyn valmisteverot ovat yhteensä 43,6 senttiä litralta eli yli kaksinkertaiset Suomeen verrattuna.
Suomessa on edelleen noin 190 000 öljylämmitteistä pientaloa, joiden lämmitykseen käytetään yhteensä 460 miljoonaa litraa lämmitysöljyä vuodessa. Pientalojen lisäksi öljyllä lämpenee myös suuri määrä julkisia rakennuksia.

Ruotsissa öljylämmitys on nykyään marginaalinen lämmitysmuoto, ja maa on tavoitteellisesti sitoutunut luopumaan fossiilisten polttoaineiden lämmityskäytöstä kokonaan vuoteen 2020 mennessä.

Myös Suomen hallituksen tulisi asettaa tavoitteekseen kevyen polttoöljyn lämmityskäytöstä luopumisen ja selkeästi sitoutua korottamaan kevyen polttoöljyn veroa vuosittain. Hyvissä ajoin tiedossa olevat ja ennustettavat veronkorotukset kannustaisivat ihmisiä ja julkisyhteisöjä tekemään investointipäätöksiä lämmitysjärjestelmän vaihtamisesta.

Ilmastonmuutos on aikamme suurin haaste, eikä öljyn polttaminen vain lämmitystarkoituksessa kuulu nykypäivään. On tärkeää, että ohjaamme suomalaisia lämmitysjärjestelmän valinnassa suosimaan puhtaita, kotimaisia ja kestäviä ratkaisuja. Verotuksen ohjaava rooli tässä on merkittävä.

Mikko Kiesiläinen
Kuntavaaliehdokas, Helsinki

Hanna Halmeenpää
kansanedustaja (vihr), Kalajoki

Kirjoitus on alun perin julkaistu Helsingin Sanomissa 27.2.2016