Yleisradion rahoitusratkaisu on väsynyt kompromissi

Parlamentaarinen työryhmä antoi eilen esityksensä Yleisradion rahoituksesta. Ratkaisussa Yle-veron indeksikorotukset jäädytetään kolmeksi vuodeksi ja tuotanto-ostoihin käytettävää rahaa lisätään 35:llä prosentilla vuoteen 2022 mennessä.

Tuotanto-ostojen lisäys on hyvä asia. Ruotsin, Norjan ja Tanskan yleisradiot ovat jo vuosia käyttäneet huomattavan ison osan budjeteistaan itsenäisten tuotantoyhtiöiden tuottamien ohjelmien ostoihin. Käytännössä nämä yleisradiot ovat luoneet omiin maihinsa televisiotuotantomarkkinat, joilla tuotantoyhtiöt kilpailevat laadulla paikallisen yleisradion rahoituksesta.

Malli on osoittanut toimivuutensa. Mallilla on tuotettu useita kansainvälisen tason menestyssarjoja. Tunnetuin esimerkki on Silta, joka on päässyt levitykseen 150 maassa. Myös Tanskan historian kallein tv-sarja 1864 tilattiin Tanskan yleisradion toimesta ja tuotettiin yksityisen tuotantoyhtiön voimin.

Vaikka suunta on hyvä, on sen taso selvä pettymys. Suomen yleisradio käyttää vain kuusi prosenttia budjetistaan ohjelmaostoihin. Työryhmän esittämä 35:n prosentin korotus kuulostaa merkittävältä muutokselta, mutta sen jälkeenkin ostojen osuus Yleisradion budjetista jää alle kymmeneen prosenttiin.

Ratkaisu sivuuttaa viime joulukuussa liikenne- ja viestintäministeriöille lausuntonsa antaneen kotimaisen median tilaa selvittäneen asiantuntijatyöryhmän esittämät suositukset. Anssi Vanjoen, Kalle Isokallion, Reetta Meriläisen ja Mikael Jungnerin muodostama ryhmä suositteli lausunnossaan pohjoismaisen mallin omaksumista siten, että ostojen osuus Yleisradion budjetista nostettaisiin 30 prosenttiin.

Asiantuntijatyöryhmän suositusten noudattaminen loisi Suomeen markkinan, jossa innovatiiviset tuotantoyhtiöt kilpailisivat rahoituksesta ennen kaikkea laadulla. Suurin voittaja olisi Yleisradion yleisö. Laadukkaammat ohjelmat voisivat myös nousta vientituotteiksi, kuten Silta. Sen sijaan joudumme tyytymään väsyneeseen kompromissiin, joka takaa että olemme muita Pohjoismaita jäljessä vielä 2022 ja kiistelyyn siitä, onko monikulttuurisuudella ja kulttuurien moninaisuudella muuta eroa kuin kirjoitusasu.