Suomi tarvitsee kuntauudistuksen

Muuttoliike maaseudulta kaupunkeihin on johtanut merkittäviin muutoksiin kuntien elinvoimaisuudessa ja asukasluvuissa. Nykyinen yli 300 kunnan malli toimi Suomessa, jossa väestö oli jakautunut huomattavasti nykyistä tasaisemmin ympäri maata. Kaupungistumisen myötä Suomen 313:sta kunnasta nykyään jo lähes puolet on alle 5000:n asukkaan pikkukuntia.

Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta lähes kaikkien pikkukuntien väkiluku on tasaisessa laskussa eikä muutosta tähän ole näköpiirissä. Hajanainen kuntakenttä tarkoittaa runsaasti päällekkäistä hallintoa ja pienten kuntien talous ei välttämättä kestä kunnan perustoimintojen vaatimia investointeja kuten koulujen peruskorjauksia.

Nykyisin valtioneuvosto pystyy päättämään kuntien pakkoliitoksista ainoastaan tapauksissa, joissa kunta on taloudellisissa vaikeuksissa ja luokiteltu kriisikunnaksi. Tämä on ongelmallista, sillä se kannustaa vastuuttomaan talouden pitoon. Kunnanjohtajat voivat antaa velkataakan kasvaa tietäen, että pakkoliitoksen myötä siitä suurin osa tulee naapurikunnan veronmaksajien maksettavaksi.

Virossa kaavaillaan kuntauudistusta, joka asettaisi kunnan väestöpohjalle alarajan. Ehdotuksessa raja olisi 5000 asukasta. Ehdotus tarkoittaa merkittävää muutosta kuntakenttään, sillä nykyään neljässä viidestä Viron kunnista on alle 5000 asukasta.  

Myös Ruotsi ja Tanska ovat järkevöittäneet kuntarakenteitaan. Tanska toteutti merkittävän kuntauudistuksen 2007, jolloin kuntien lukumäärä laski alle sataan. Ruotsissa isot uudistukset tehtiin jo 1970-luvulla, jolloin kuntien lukumäärää supistettiin alle kolmeensataan, mikä on lähes 10 miljoonan väkilukuun suhteutettuna mielekäs määrä.

Suomen tulisi ottaa mallia kuntauudistukset toteuttaneista maista. Selkeintä olisi asettaa kunnan väkiluvulle alaraja, esimerkiksi tuo Viron suunnittelema 5000 asukasta. Näin saataisiin vähennettyä päällekkäistä hallintoa ja kunnat olisivat sen verran kookkaita ettei yhden homekoulun korjaus aja kunnan taloutta saman tien ahdinkoon.