Kreikka ei ole muuttanut vararikkoonsa johtanutta poliittista kulttuuriaan

Tänään kreikkalainen oikeus tuomitsi Kreikan tilastokeskuksen ELSAT:n entisen johtajan Andreas Georgioun kahden vuoden vankeuteen virkavelvollisuuden rikkomisesta. Ennen ELSAT:ia Georgiou oli tehnyt 20 vuoden uran tilastotieteilijänä Kansainvälisessä valuuttarahastossa IMF:ssä, jossa hän nousi IMF:n tilastoyksikön varajohtajaksi.

Kreikan talouskriisin alkuvaiheessa 2010 hänet nimitettiin ELSAT:n pääjohtajaksi. Hänen johdollaan Kreikan kansantalouden tilinpito laitettiin kuntoon, ja samalla paljastui että poliittisen ohjauksen seurauksena valtion budjettialijäämää oli vääristelty ja todellisuudessa se oli 15.4% BKT:stä.

Georgiou teki luultavasti enemmän kuin kukaan muu kreikkalainen uudistaakseen maan umpisurkeaa hallintotapaa ja korruption mädättämää poliittista kulttuuria. Luonnollisesti se ei miellyttänyt kaikkia poliitikoita ja hän joutui itse poliittisen ajojahdin uhriksi. Viime vuonna häntä vastaan nostetut syytteet valtion edun vahingoittamisesta ja virkavelvollisuuden rikkomisesta ovat poliittisesti motivoituneita.

Kansainvälisen yhteisön vastustuksesta huolimatta Kreikan syyttäjä ei pudottanut syytteitä vaikka kaksi eri oikeusastetta ehti vapauttaa Geourgioun. Tänään kolmas yritys onnistui ja Georgiou sai kahden vuoden tuomion.

Hänen tapauksensa selkeästi osoittaa, ettei Kreikan poliittinen kulttuuri ole uudistunut riittävällä tavalla, ja on vain ajan kysymys ennen kuin Kreikka ajautuu uudelleen talouskriisiin. Maa, joka tuomitsee virkamiehiä totuuden kertomisesta, ei pysty harjoittamaan vastuullista talouspolitiikkaa. Muiden EU-maiden tulisi ottaa tämä huomioon eikä turhaan yrittää auttaa potilasta joka ei halua parantua.

Mikko Kiesiläinen

 

Helsinki maksaa entistä suurempaa hintaa Keskustan aluepolitiikasta

Kuntaliitto on julkaissut alustavat laskelmat ensi vuoden kuntien valtionosuuksien tasausmaksuista. Erityisesti Helsingin maksamat tasausmaksut jatkavat kasvuaan. Helsingin maksama valtionosuuksien tasausmaksu nousee ensi vuonna 299 miljoonaan tämän vuoden 289 miljoonasta. Vielä 2015 Helsingin osuus oli 249 miljoonaa, joten viime vuosien kasvuvauhti on ollut hurja.

Uusimaa on jo pitkään ollut ainoa maakunta, joka maksaa tasausmaksuja, kun kaikki muut maakunnat ovat saamapuolella. Lähes koko tasausjärjestelmän maksattaminen pääkaupunkiseudun kunnilla on lyhytnäköistä politiikkaa. Pääkaupunkiseudun kehittyminen on koko Suomen kannalta elintärkeä kysymys ja tasausjärjestelmä vie resursseja pois alueen kehittämisestä.

Valtio ja kunnat ovat sopineet julkisten palveluiden vastuunjaosta ja valtio osallistuu kuntien tuottamien palveluiden rahoitukseen valtionosuusjärjestelmän kautta. Kunnat saavat siis itse keräämiensä verotulojen lisäksi valtion rahoitusta. Valtionosuusjärjestelmään on sisäänrakennettu vahva tasausmekanismi, jonka tarkoitus on tasoittaa kuntien palveluiden järjestämisestä ja tulopohjasta johtuvia suurimpia eroja.

Alunperin hyvin toiminut järjestelmä on ajautunut umpikujaan ja kaipaa oikeudenmukaista uudistusta. Useamman kunnan on osallistuttava tasausjärjestelmän kustannuksiin ja pääkaupunkiseudun taakkaa on kevennettävä. Pääkaupunkiseudun kuntien tulee pitää puoliaan ja vaatia reilumpaa kohtelua.

 

Mikko Kiesiläinen

varavaltuutettu (vihreät)

Helsinki

Valtionosuudet

Esimerkkejä suomalaisesta korruptiosta

Korruptio tulee latinan kielen sana corrumpere, joka tarkoittaa ‘turmelus, pahaan vietteleminen’. Suomea pidetään yhtenä maailman vähiten korruptoituneista maista. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö Suomessa olisi merkittäviä ongelmia politiikkojen pahaan viettelyn kanssa. Suomalainen korruptio ei ole sellaista, jossa rahalla täytetty kirjekuori vaihtaa omistajaa palvelusta vastaan, vaan se on rakentunut osaksi poliittista järjestelmää.

Tällä viikolla hallitus tarjosi kolme esimerkkiä suomalaisesta korruptiosta, kun se palautti asiantuntijoiden ja virkamiesten tyrmäämän hallintarekisterin, säilytti keskimäärin yli 300 000 euroa tienaavien apteekkareiden alueelliset monopolit ja nimitti maatalousministeriksi yli 100 000 euron maataloustukia saavan Jari Lepän.

  1. Hallintarekisterin valmisteluvaiheessa mm. verottaja, poliisilaitos ja syyttäjälaitos tyrmäsivät hallintarekisterin. Asiantuntijoiden mukaan hallintarekisteri vaikeuttaa talousrikosten ja harmaan talouden ennaltaehkäisyä ja tunnistamista. Näistä ongelmista hallitus on herättänyt hankkeen kuolleista ja aikoo nyt viedä sen läpi vastustuksesta huolimatta. Hanke on ollut vahvasti kokoomuslaisen Piia-Noora Kaupin johtaman Finanssialan Keskusliiton lobbaama hanke.

  2. Hallituksen mainostama “apteekkiuudistus” osoittautui pelkäksi silmänlumeeksi. Käytännössä alueellisiin lääkemonopoleihin perustuva järjestelmä pysyy täysin muuttumattomana ja apteekkareiden keskimäärin yli 300 000 euron tuloihin tuskin tulee muutosta. Kokoomustaustaisen Merja Hirvosen johtama Apteekkariliitto on varmasti tyytyväinen lopputulokseen. Erityisen häijyksi tämän hallituksen linjauksen tekee se, että samanaikaisesti hallitus leikkaa yli 130 miljoonaa lääkekorvauksista, mikä iskee kaikista pahiten juuri pienituloisiin sairaisiin.   

  3. Suomi maksaa suhteellisesti enemmän maataloustukia kuin mikään muu maa ja Suomen maataloustukijärjestelmä kaipaisi pikaisesti remonttia. Hallitus on tähän mennessä säästänyt tämän lähes kolmen miljardin tukipotin käytännössä kokonaan leikkauksilta, kun kaikesta muusta on leikattu. Nyt hallitus nimitti maatalousministeriksi Jari Lepän, joka on viime vuosina saanut itse maataloustukia noin 120 000 euroa vuodessa. Nyt kun on pukki kaalimaan vartijana, on turha odottaa että maataloustukijärjestelmää saataisiin järkeistettyä.

Suomi tarvitsee rakenteellisia uudistuksia, mutta etujärjestöillä on suomalaisessa poliittisessa järjestelmässä niin vahva asema, että ne pystyvät halutessaan pysäyttämään lähes kaikki uudistukset. Hallintarekisterin esimerkki osoittaa, että jotkin etujärjestöt voivat jopa saada haitallisia uudistuksia läpi.

Rakenteellisten uudistusten puute kangistaa talouttamme ja rapauttaa hyvinvointivaltion rahoituspohjaa. Seurauksena on lisää leikkauksia, jotka hallitus kohdistaa kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin eli sairaisiin, työttömiin ja köyhiin. Heillä ei ole omia edustajia hallituksessa.

Maataloustukia pitää vähentää

Helsingin Sanomat uutisoi tällä viikolla että maataloustukia maksettiin viime vuonna 2,1 miljardia euroa. Todellisuudessa maataloustukien kustannukset olivat 2,9 miljardia euroa. Helsingin Sanomien raportoimasta luvusta oli jätetty kokonaan pois lomituspalvelun eli valtion maksaman maanviljelijöiden vuosilomasijaistuksen kustannukset ja valtion maksamat maanviljelijöiden eläkkeiden kustannukset. Näihin käytettiin viime vuonna yli 800 miljoonaa euroa.

Se että valtion maksaa maanviljelijöille vuosilomasijaisen kulut on ilmiselvästi maataloustuki vaikka sitä ei maksetakaan rahana viljelijöille. Samoin maanviljelijöiden eläkekulujen kattaminen verovaroista on maataloustuki, vaikka se kohdistuu jo lopettaneille maanviljelijöille. Tällä hetkellä valtio ottaa kontolleen nyt toimivien maanviljelijöiden eläkevastuita.

Tukisumma jaettuna maatilojen lukumäärällä tekee noin 50 000 euroa per maatila. Suomi tukee maatalouttaan enemmän kuin mikään muu maa Euroopassa. Suomen maatalouspolitiikan lähtökohtana on maanviljelijöiden oikeus harjoittaa kannattamatonta liiketoimintaa. Tämmöiseen oikeuteen meillä ei ole enää varaa. 

(Blogi julkaistu alunperin 25.3.2017 Uuden Suomen Puheenvuorona)

Perheasuntokiintiöstä tulee luopua

Helsingissä on jäänyt rakentamatta noin 24 000 asuntoa vuoden 2008 jälkeen liian tiukan sääntelyn vuoksi rakennusyhtiö YIT:n arvion mukaan. Yksi esimerkki tästä liian tiukasta sääntelystä on Helsingin kaupungin itse asettama rajoitus, jonka mukaan uusissa asuinrakennuksissa puolet pinta-alasta pitää varata perheasunnoille.

Uusista kohteista myydään ensimmäisenä pienet asunnot, joiden lukumäärä on nyt rajoitettu. Isompien asuntojen myyntiajat taas venyvät pienemmän kysynnän vuoksi. Ongelmaksi tämä muodostuu kun rakennusyhtiöt eivät pääse aloittamaan uusia kohteita ennen kuin edelliset kohteet on saatu myytyä ja niihin sidottu pääoma vapautettua.

Rajoituksen vuoksi Helsinkiin ei ole rakennettu viime vuosina riittävän paljon yksiöitä. Tarjonnan vääristyminen on johtanut siihen, että vuodesta 2010 lähtien Helsingin yksiöiden neliöhinnat ovat nousseet 32 prosenttia, kun kolmioiden tai isompien asuntojen hinnat ovat nousseet vain 15 prosenttia.

Helsingin tulisi välittömästi luopua tarpeettoman tiukasta perheasuntokiintiöstä. Tämä toisi markkinoille enemmän paljon kaivattuja pieniä asuntoja ja nopeuttaisi ylipäänsä uusien rakennushankkeiden aloituksia.

Helsingin kaupungin mukaan kiintiön tarkoitus on “parantaa huoneistojen kokojaukauman ohjausta paremmin kysyntää vastaavaksi.“

Uskoisin että asunnon ostajat tietävät virkamiehiä ja poliitikoita paremmin minkälaiset asunnot vastaavat kysyntään.

 

(Blogi julkaistu alunperin 24.3.2017 Uuden Suomen Puheenvuorona)

Rakennuskustannuksia pitää laskea uudistamalla parkkinormia

Helsingin kaupungin parkkinormi edellyttää, että uusien asuinkerrostalojen yhteyteen täytyy rakentaa asukkaiden käyttöön tulevia parkkipaikkoja. Ongelmana on, että nykysääntely edellyttää rakentamaan parkkipaikkoja enemmän kuin niille on kysyntää. Tämän vuoksi myös autottomat asunnonostajat joutuvat maksamaan osan parkkipaikkojen kustannuksista.

Helsingin uusissa asuinkerrostaloissa vain 15 prosentissa rakennetaan enemmän parkkipaikkoja kuin mikä on normin mukainen minimi. Tämä tarkoittaa että 85 prosentissa kohteista parkkinormin minimi oli korkeampi kuin kysyntä.

Suurin syy tähän epäsuhtaan on, että normi ei ota lainkaan huomioon parkkipaikan rakennuskustannuksia. Normin määräämä minimimäärä on sama riippumatta siitä maksaako parkkipaikan rakentaminen 6 000 euroa vai 60 000 euroa. Olisi kuitenkin luonnollista että alempien rakennuskustannusten kohteeseen rakennettaisiin niitä enemmän.

Nykykäytäntö johtaa tilanteeseen, jossa molempiin rakennetaan yhtä monta, mutta 60 000 € parkkipaikat eivät käy kaupaksi rakennuskustannusten mukaisella hinnalla. Jotta ne saadaan menemään, osa niiden rakennuskustannuksista jyvitetään asuntojen hintoihin. Näin myös autottomat asunnonostajat maksavat osan kustannuksista.

Ilman parkkinormia esimerkiksi Hernesaareen olisi mahdollista rakentaa nykyistä suunniteltua enemmän asuntoja. Hernesaaren kaltaiselle merenrannalla olevalle uudelle asuinalueelle rakennettavat parkkipaikat ovat erityisen kalliita. Jos Hernesaareen yritettäisiin rakentaa enemmän, niin parkkinormi pakottaisi rakentamaan parkkipaikkoja maan alle kahteen kerrokseen, mikä olisi täyttömaalla erittäin kallista.  

Parkkinormia uudistamalla olisi mahdollista alentaa rakennuskustannuksia ja rakentaa  enemmän ja tiiviimpää kaupunkia, mikä helpottaisi Helsingin asuntopulaa.

(Blogi julkaistu alunperin 19.3.2017 Uuden Suomen Puheenvuorona)

Suomi tukee maataloutta eniten Euroopassa

Eurostat julkaisi tänään uusimmat tilastot maataloustuista Euroopassa, ja Suomen maataloustuet olivat jälleen kerran ylivoimaisesti Euroopan korkeimmat suhteessa sektorin tuottamaan arvonlisään. Jokaista maatalouden tuottamaa euroa kohden maksettiin tukia lähes kaksi euroa. 

Suomen kansallisen tukipolitiikan lähtökohdaksi on otettu maanviljelijän oikeus harjoittaa kannattamatonta liiketoimintaa. Tälle lähtökohdalle rakennettu järjestelmä on aiheuttanut sen, että suomalaisilla maanviljelijöillä ei ole ollut tarvetta kehittää toimintaansa samalla tavalla kuin muissa Euroopan maissa. Kannattavuudesta ja tuottavuudesta irroitettu tukimalli on johtanut siihen, että suomalaiset maanviljelijät ovat voineet tyytyä tuottamaan bulkkituotteita tietäen, että toimeentulon ratkaisee tuet eikä tuotteen houkuttelevuus tai toiminnan kannattavuus.

Esimerkiksi Ruotsi lopetti maatalouden kansalliset tuet EU:hun liittymisen jälkeen ja se sai aikaan tarpeellisten rakenteellisten uudistusten käynnistymisen. Sama työ on vielä edessä Suomen maataloussektorilla. Uudistusten myötä maitotilojen lukumäärä Ruotsissa laski, kun kannattamattomat tilat lopettivat. Nykyään Suomessa on kaksi kertaa enemmän maitotiloja kuin Ruotsissa, vaikka tuotantomäärät ovat Suomessa alhaisemmat. 

Suomella ei ole enää varaa ylläpitää nykyistä tukijärjestelmää eikä maatalouden nykyinen kannattavuuskriisi ratkea lisäämällä maataloustoiminnan tukia. Kannattamattomille tiloille pitäisi tarjota mahdollisuus lopettaa toimintansa ilman että se johtaa maatalousyrittäjän vararikkoon. 

(Blogi julkaistu alunperin 28.2.2017 Uuden Suomen Puheenvuorona)

Fiksumpi ja viihtyisämpi Helsinki

Helsinki on pitkään ollut Suomen vetovoimaisin kaupunki sekä ihmisille että yrityksille. Sen ansiosta Helsingin talous ja väkiluku on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmenten aikana. Vielä parikymmentä vuotta sitten Helsingin menestyksen kannalta oli tärkeää että Helsinki oli houkuttelevampi muutto-, investointi- ja matkailukohde kuin esimerkiksi Turku tai Tampere.

Globalisaation myötä tilanne on kuitenkin muuttunut ja myös kilpailu kaupunkien välillä on kiristynyt. Ihmisten liikkuvuus maiden välillä on lisääntynyt ja moni on valmis vaihtamaan asuinkaupunkiaan ja -maataan työmahdollisuuksien tai asumisviihtyvyyden vuoksi.

Myös yrityksissä sijaintia mietitään entistä tarkemmin. Vasta perustetut start up-yritykset tähtäävät suoraan globaaleille markkinoille ja yritysten kilpailu huippuosaajista on kiristynyt. Yrityksen täytyy toimia kaupungissa, joka pystyy tarjoamaan viihtyisän asuinympäristön työntekijöille ja joka tukee liiketoimintaa.

Edes suomalaiset yritykset eivät investoi kaupunkiin, joka on paras vaihtoehto Suomessa, vaan toiminnot sijoitetaan toiminnan kannalta parhaaseen paikkaan Euroopassa tai maailmassa.

Tässä tilanteessa Helsingin kohtalon kysymys ei ole sen houkuttelevuus Turkuun verrattuna, vaan sen houkuttelevuus Tukholmaan, Kööpenhaminaan ja Berliiniin verrattuna. Jotta Helsinki voi menestyä kilpailussa näitä kaupunkeja vastaan, tarvitaan toimivan elinkeinopolitiikan lisäksi elävää kaupunkikulttuuria, kaikkien saatavilla olevat laadukkaat julkiset palvelut, yhdenvertaiset koulutusmahdollisuudet ja edullisia asumisratkaisuja.

Helsinki on koko Suomen paras mahdollisuus menestyä tässä kansainvälisessä kaupunkien kilpailussa ja siksi Helsingin vetovoimaisuuden lisäämisen pitäisi olla kansallinen projekti. Itse olen ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon koska haluan olla kehittämässä Helsingistä kaupunkia, joka menestyy myös kansainvälisessä kilpailussa haluttuna asuinpaikkana.

Apteekkiuudistus saa tukea SDP:n puheenjohtajaehdokkailta

Kesällä 2015 aloitimme Antero Vartian kanssa kampanjan Suomen apteekkilupajärjestelmän uudistamiseksi. Totesimme tuolloin että Suomen apteekkijärjestelmä on kallis kuluttajille, tuottaa kohtuutonta etua muutamille apteekkiluvan haltijoille ja on epäreilu alalle haluavia kohtaan. Nykyjärjestelmän vuoksi suomalaiset maksavat liian paljon lääkkeistään, mikä rankaisee erityisesti pienituloisia ja sairaita.

Tällä viikolla Helsingin Sanomien järjestämässä SDP:n puheenjohtajatentissä kaikki kolme SDP:n puheenjohtajaehdokasta ilmoittivat haluavansa uudistaa apteekkialan sääntelyä. Kun kilpailua lisäävällä uudistuksella on näin vahva tuki perinteisesti markkinoihin epäilevästi suhtautuvan SDP:n johdossa, on hämmästyttävää että porvarihallitus ei saa uudistusta aikaiseksi.

Puolentoista vuoden ajan olemme Anteron kanssa puhuneet ja kirjoittaneet aiheesta kerta toisensa perään ja tietoisuus nykyjärjestelmän epäkohdista on kasvanut huimasti. Asian nouseminen esille SDP:n puheenjohtajatentissä keräten kannatusta ehdokkailta kertoo kuinka pitkälle ollaan tultu. Meidän kampanjamme tulee jatkumaan kunnes laki saadaan uudistettua.

Helsingin keskustan terassien aukioloaikoja tulee pidentää

Helsingin keskustassa lähes kaikki terassit joutuvat sulkemaan klo 22. Vain muutama terassi on saanut poikkeusluvan olla auki kymmenen jälkeen. Helsingin kaupunginvaltuusto linjasi jo vuonna 2010, että keskustan terasseille tulisi sallia pidemmät aukioloajat. Linjaus jäi tuolloin toteuttamatta koska Hämeenlinnassa sijaitseva Etelä-Suomen aluehallintoviranomainen, jonka vastuulla terassiluvat ovat, päätti että voimassa ollut käytäntö sulkea terassit klo 22 on “toimiva”. 

Yhden harvoista poikkeusluvista saaneesta Lasipalatsin terassista ei ole tullut lainkaan valituksia. Sen sijaan että poikkeusluvalla voidaan pidentää aukioloaikaa asian pitäisi toimia toisin päin. Alueilla, joissa ei ole asutusta lähellä, pidennetyn aukioloajan tulisi olla lähtökohta, jota voidaan tarvittaessa rajata lyhyemmäksi. 

Helsingin kaupungilla tulisi olla oikeus itse päättää sopivasta terassien aukioloajasta. Jos muodollinen päätösvalta asiasta uhkaa jäädä maakuntauudistuksessa Helsingin kaupungin ulkopuolelle, niin kaupunginvaltuuston tehtävä on vaatia sitä itselleen ja huolehtia, että helsinkiläisten ääni asiassa otetaan huomioon.

Keskustan terassien pidemmille aukioloajoille on vahvat perustelut. Keskustan terassit ovat merkittävä osa kaupungin yleisilmettä ja pidemmät aukioloajat elävöittäisivät Helsingin keskustaa. Myös Espoossa ja Vantaalla terassit saavat jo nyt olla auki pidempään ilman mitään ongelmia. Suomen kesä on joka tapauksessa kovin lyhyt, joten siitä on syytä nauttia ilman turhia aluehallintoviraston rajoituksia.